Hei hei

11.12.2014 Kommentoi

Karla All I ever wanted is here blogi lopettaa

Hei te,

Väsynyt täällä. Pääsin kotiin sairaalasta, ja toipuminen kotona lähtee tästä vähitellen. Pienin askelin, olo on kuin valtavan jyrän alle jääneellä. Sellainen autolla seinään -tyyppinen vauhdin muutos.

Tämä on blogin viimeinen postaus.

Olen kirjoittanut tätä viiden vuoden ajan päivittäin. Olen tästä blogista ylpeä ja halunnut sitä jatkuvasti kehittää. Jos joku olisi sanonut mulle viime viikon alussa, että lopetan blogin seuraavalla viikolla, olisin vain pyöritellyt silmiäni. Haluan kuitenkin tehdä tätä vain täydellä panoksella, en puolivaloilla. Nyt voimia siihen täyteen panostukseen ei ole. Ei yhtään, ei edes puolivaloihin. Yleensä blogiaikani on alkanut iltaisin tyttöjen mennessä nukkumaan, tällä hetkellä mun on mentävä nukkumaan ihan samaan aikaan. Myöskään kuukauden täysi hiljaisuus ja sen jälkeen vaikka kerran -pari viikossa tyyppinen bloggauskaan ei vaan ole minua.

Toivon, että ymmärrätte. Mietin miten tämän kirjoittaisin, enkä vaan tunnu löytävän juuri oikeita sanoja. Tämä päätös syntyi todella äkkinäisesti oikeastaan vasta eilen, mutta puhtaasti oman voinnin pakottamana.

Blogini säilyy täällä Indiedaysissa joulukuun loppuun saakka ja poistuu sitten portaalista. Vanhat postaukset siirretään takaisin itsenäiseksi blogiksi, katson sitten myöhemmin mitä niille teen.

Haikeutta? Kyllä, valtavaa sellaista; olen kirjoittanut tätä melkein viiden vuoden ajan. Luopumisen tuskaakin. Arvaatte varmasti, että itkupilli on ehtinyt tätä kyllä tihrustaa. Jätän silti takaportin aavistuksen raolleen jos joskus vielä voimia tähän on. Tässä parin päivän aikana olen surrut sitä, ettei päivistämme enää jää yhtä mahtavia dokumentteja, eikä ole kommenttikeskusteluja, mutta sitten huomasin, että voinhan kommentoida ja keskustella edelleen toisten blogeissa. Instagram-tili tuntuu juuri nyt sellaiselta, johon voimat riittävät, se pysyy aktiivisena. Jotkut ovat sitä mieltä, että blogit alkavat olla jo vanha juttu, itse olen eri mieltä. Erilaiset blogit ovat tätä päivää ja blogijuna on hyvässä vauhdissa eteenpäin. Jään itse tällä asemalla pois.

Teitä minun tulee iso ikävä. Haluaisin kiittää teitä kaikkia seurasta. Te lukijat olette tehneet päiväkirjasta blogin.

Pala kurkussa, hymy ja iso halaus, heihei. ♥


Häntä pystyyn

8.12.2014 Kommentoi

Talvi

Maanantaita! Hmm, haluatteko hyvät vai huonot kuulumiset ensin?

Aloitetaan hyvistä: ruoka tuodaan tarjottimella sänkyyn joka aterialla. Sain uudet aamutossut. Sänkyni toimii kaukosäätimellä. Entäs huonot sitten? Päädyin osastohoitoon keuhkokuumeessa kun lähdin hakemaan työterveydestä lihasrelaksanttia yskimisen kipeyttämään selkään. Tämä tuli kyllä täysin puskista. Nyt on kuitenkin tuju lääkitys ja olo varsin kohtuullinen.

Nyt voisi olla hyvä paikka kysyä teiltä postaustoiveita ja vaikkapa kysymyksiä? En ole koskaan ennen toteuttanut blogeissa paljon nähtyjä kysymyspostauksia, joissa lukijat voivat kysyä bloggaajalta mitä vaan hyvän maun rajoissa  – nyt voisin kuitenkin kokeilla sellaistakin. Eli kysykää pois!

Terveempää viikkoa muille!